Tämä juttu siis käsittelee Ankkarockin viimeistä päivää, sunnuntaita, minun näkökulmastani. Ketään ei ehkä kiinnosta, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin sepustuksen siitä, mikä oli meininki ja mitä itse duunailin.
Eli siis... Päästiin Nicin kanssa jonoon joskus varttia vaille 11, tasan klo 11 aukes portit. Jono oli PITKÄ, mutta loppujen lopuksi olimme jo joskus yhentoista aikaan alueen sisällä. Painelimme luonnollisesti suoraan Puistolavalle, jolla Dir En Grey esiintyi siis 16-17 iltapäivällä. Kyylättiin hetki Ankanpoikarockin voittaneita bändejä, nimiä en muista, mutta ihan hyvinhän nuo soittivat. Sitten me lähtiin Korsolavalle päin, tarkoituksena oli ostaa Dir En Greyn kiertuepaita, mitä emme syystä tai toisesta tehneet. En oikeastaan tiedä miksi, oltiin tyhmiä xD Matkalla sattui sitten niin, että vastaan tuli videokameran kanssa eräs Dir En Greyn järjestysporukkaan kuuluva henkilö (se tosin kävi vähän myöhemmin ilmi) ja siis se kuvas miuu ja Niccii xD Mä hihitin tyhmästi, ja totesin, että taidettiin sit päätyy jonkin japskin kotivideolle. 11.30 kun oltiin taas Puistolavan edessä, näin sen saman kameramiehen kasaamassa rumpujan SHINYAn kanssa. Eli siis, päädyin Dir En Greyn jollekin mahdolliselle DVD-materiaali videolle, tai sitten ihan ääliövideolle xD *ylpeä*
Päästiin siihen Puistolavan eteen toiseen riviin, mistä ei sitten sen jälkeen lähdettykkään mihinkään. Järjestysmiehet täytteli meidän hullujen j-rokkareiden vesipulloja turva-aidan takaa ja me vain jökötettiin siinä kuin tatit xD
Eka pändi, joka tais olla Damn Seagulls, oli ihan ookoo, huudettiin, taputettiin ja heiluttiin ihan kunniakkaasti mukana. Aurinko paistoi ikävästi koko ajan niskaan, ja meitillä oli (luonnollisesti) musta t-paita, huivi ja pipokin taisi olla siinä vaiheessa vielä päässä. Jossain välissä pipo survottiin laukkuun, huivi otettiin kaulasta ja vedettiin merirosvotyylillä päähän. Kädet oli ihan oman hyvinvoinnin ja viileyden vuoksi lähes koko ajan ilmassa, tuuli pääsi aina välillä ihanasti kulkemaan siinä ihmistenkin keskellä.
Kun Damn Seagulls lopetti, oli vissiinkin kolmen vartin tauko, jonka ainaka istuin puoli minuuttia. Väkeä alkoi tulla katsomaan Amorphista. Siinäkin huudettiin, taputettiin ja moshattiin päät irti, aivan siedettävää musaa sekin. Amorphiksen aikana oli jo ahdasta tokassakin rivissä, mutta kun Amorphis lopetti ja oli kiljuttu ja taputettu tarpeeksi, tuli Jone Nikula lavalle, raportoi muiden lavojen esiintyjistä ja ilmoitti seuraavan Puistolavalla esiintyvän bändin nimeksi DIR EN GREY. Jos luulitte, että aikaisemminkin oli huudettu kovaa, kuten olikin, se huuto ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen, mitä pelkäastään bändin nimen mainitseminen sai aikaan. Itsekin kiljuin kuin hengen hädässä, käsiä nousi ilmaan, keskisormea näytettiin ja huudettiin vielä lisää.
Kun Dirpan soundcheck alkoi, karjuimme itse jätkiä testaamaan pmia soittimiaan. Ketään ei kuitenkaan lavalle tullut, mutta silti jatkoimme huutamista. Kuului huutoja Dir En Grey, Go away ja vaikka mitä. Itse kiljuin jonkun tytön kanssa ihan pokalla "Paita pois", vaikka lavalla hääräili vain Dirpan järkkäreitä. Hauskaa se silti oli.
Myös viimeistään siinä vaiheessa alkoi jo olla niin tukalaa, ettei paljoa liikuttu omalta paikaltaan. Hyvä jos sain taskusta kiskottua kameran. En saanut enää omaa vesipulloani laukusta, sain juoda siltä tytöltä, joka oli myös minun vesipulloni järjestysmiehelle uudelleen täytettäväksi antanut. (toisten pulloista ei muuten juoda, mut satuinpa vaan näkemään, että järjestyksenvalvoja sen tyhjän pullon juuri vedellä täytti. Tiesin siis, että se sisälsi vain vettä^^)
Kuvasin kameralla kaikki turhia kuvia, Shinyan rummuista, Dien kitaroista ja Toshiyan bassosta...
Jossain välissä, kun lava oli tyhjillään, aloin taas huutaa sen jonkun kanssa (en tiedä nimeä :/) Dir En Greytä lavalle. Kukaan muu ei kuitenkaan yhtynyt huutoon, joten huusimme kahta kauheammin. Voitte olla varmoja että kuului, kun kaksi hullua ämmää kiljuu kurkku suorana muuten lähes hiljaisessa yleisössä "DIR EN GREY! DIR EN GREY!". Ei me kuitenkaan kauaa huudettu.
Kun Jone sitten virallisesti kuulutti Dir En Greyn lavalle, huuto oli vieläkin kovempi kuin kertaakaan aiemmin. Käsiä nousi valmiiksi, kamerat laitettiin päälle ja kaikki tahtoivat varmasti nähdä lavalle. Itse olin onnekkaasti juuri siinä reunassa jossa Die (henk.koht suosikkini^^) soitti. Muutenkin lavan oikea reuna on paras paikka^^
Kajareista alkoi soimaan se virallinen musiikki, joka soi aina ennen keikkaa. Musiikkia, jonka aikana yleisö on hiljaa ja heiluu, sitten kuuluu se huuto (en tiiä mitä siinä huudetaan, varmaan jotain tyyliin hey... don't know, sorry) ja yleisö huusi mukana. (Kattokaa DVD, siinä se tulee alussa. Musiikkia, "hey,hey,hey"-huuto ja taas musaa^^)Kädet nousi ilmaan, hakkasi musiikin tahdissa ylös ja eteen päin. Ekana lavalle kipusi Shinya, huuto koveni entisestään, vaikka se tuntuikin mahdottomalta. Sitten tuli Die, huudettiin taas lisää. Toshiya ja Kaoru, lopulta tuli Kyo. Hetken jätkät virittelivät soittimiaan ja sitten alkoi keikka. Alkuun kiljuttiin, huudettiin ja karjuttiin, kädet koko ajan ilmassa. Itse jouduin seisomaan varpaillani, lyhyt kun olen.
Siinä ei oikeastaan voinut yksin liikku mitenkään, oli osa suurta massaa. Olin painautunut kiinni edessäni olevaan tyttöön, joka myös oli ihan mukava, takaani joku painoi ihanasti selkääni vasten.
En muista yhtään piisejä, joissain välissä ainakin soi Dead Tree ja varmaankin Grief. Huusin lyriikoita mukana, heiluin kameran kanssa ja sain Dien vilkaisemaan minua xDD Järjestyksen valvojat suihkuttelivat vettä pitkin keikkaa yleisöön, oli hirveän kuuma ja ahdasta, joku oli saanut kyynärpäästä turpaansakin. Ei minun kyynärpäästäni, onneksi.
Siskokin soitti kesken keikan, puhelu oli tyliin tällainen; "*kiljuu* Ne soittaa ny, emmä voi puhuu! Moido!*kiljuu lisää*"
Sisko kertoi kuulleensa vain kiljuntaa ja huutoa xD
Kertakaikkiaan keikka oli mahti. Vaikka Toshiya ja Kaoru olivatkin lavan toisessa reunassa sain niistäkin muutaman ihan kivan kuvan. Dieta minä enimmäkseen kuvasin, siinä edessä kun heilu kitaransa kanssa. Shinyaa kuvasin jo aikaisemmin kun jätkä niitä rumpujaan oli laittelemassa.
Kun keikka sitten loppui ja bändin häippäsi lavalta, jatkoimme sinnikkäästi huutoa, kiljuimme kaikkea mahdollista We want moresta bändin nimeen ja bändiläisten nimiin. Jone kuitenkin tylysti tallusti lavalle ja ilmoitti, että kun puolet lavarekvisiitasta on jo viety, ei encorea enää saa. Porukka siis lähti valumaan pois. Lavan edestä lähti varmaan yli puolet porukkaa, kaikki jotka olivat sitä yhtä tunnin mittaista showta koko aamupäivän odottaneet. Itse kun pääsin tungoksesta pois kompuroin hetken, yritin tasata hengitystä. Sitten alkoi itkettää, lysähdin maahan ja kellahdn selälleni, itkin minuutin ja rääkäisin sitten; "Oli muuten h'lvetin hyvä keikka!". Nicci ja Amiz, joka oli liittynyt Dir En Greyn jälkeen seuraamme, nyökkäilivät. Sitten tuli täti, juottamaan minulle älyttömästi vettä ja tunki omenan palasenkin suuhuni, kun tiesi etten ollut koko päivänä syönyt muuta kuin leivän seitsemältä aamulla. Sitten olin jauhanut purkkaa Dirppaan asti, ja juonut pelkkää vettä. Ei sillä että mulla nälkä olisi ollutkaan.
Nyhjäsimme hetken siinä, katselimme kuinka porukka lavan edessä alkoi vaihtua ja lähdimme sitten Korsolavalle hakemaan t-paitoja. Emme saaneet Dirppa paitoja, pitänee tilata myöhemmin jostain.
Amiz jatkoi yhden Miran kanssa muualle, minä ja Nicci jäätiin nyhjäämään Korsolavan eteen. Siinä olimme ja juttelimme, kunnes silmiini pisti pipo ja aurinkolasit päässä, suuren fanilauman edellä kulkeva Dir En Greyn ykköskitaristi Kaoru. Tökkäsi Niciä kylkeen ja piipitin "Onks toi Kaokao? Se on ihan sen näkönen.. Voi v'ttu se on Kaokao...!" Ja jämähdimme järkyttyneinä tästä yllätyksestä paikoillemme. Kaorun reitti olisi kulkenut päältämme, mutta kun emme tajunneet väitää, joutui mies kiertämään meidät xD hävettää jälkeen päin, ainakin se tietää olemassa oloni^^
Lähdimme sitten fanilauman perään, kaivoimme paperia ja kynää laukuista ja asettauduimme lössin jatkoksi. Itse salakavalasti hiipparoin koko ajan eteenpäin, ja loppujen lopuksi olin puolen metrin päässä yhdestä lukuisista idoleistani. Räpsin kuvia, luonnollisesti, kunnes jäin kiinni ja minua kiellettiin ottamasta kuvia. Ja kun Kaoru alkoi tehdä lähtöä minä olin siinä sen kulkureitin vieressä, sellaisen aidan edessä. Kaoru kulki aidan vierestä, koski mun kättä, muttei antanut nimmaria. Jumituin siihen paikkaan, ja vartin päästä, kun olin saanu ostettua itselleni Ankkarockin virallisen paidan älähdin "Se koski mua käteen..." ja sitten aloin itkeä hillittömästi. Olin ihan itkuherkässä ollut koko sen päivän.
Lähdimme sitten takaisin Puistolavalle, missä lähetin tekstarin Amikzelle ja kerroin hommasta. Tärisin siinäkin vaiheessa vielä, ja tajusin, että minulla oli taas huivi sillä ääliötyylillä päässäni. Hävetti vietävästi.
Puolikasilta minut ja Nicci haettiin, oltiin niin väsyjä siitä koko remuamisesta.
Eli, tässä minimaalinen kooste, kaikkea muutakin mitä oli tapahtunut;
Päädyin Dir En Greyn DVD-materiaali tai ääliövideomateriaali videolle, sain Dien heittämää vettä päälleni, sain paljon kuvia heeboista, sain paljon lähikuvia Kaorusta, Kaoru koski mua ja sain pari paitaa. Tuossa päivän kohokohdat XD Aivan mahti homma koko reissu =) olen onnellinen, ensi vuonna uudestaan!
Tämä taisi olla pisin ikinä kirjoittamani juttu tässä blogissa, eikä tämä ketään kiinnosta, mutta kerroinpa kuitenkin. Laittelen joskus kuvia keikasta, niitä EI SAA KOPIOIDA. Muokkaan ne sopiviksi vain... Mutta juu. Emily on siis palannut kesän riennoista ja on taas valmis uusiin seikkailuihin. Aihe-ehdotuksia otan vastaan, jos joku haluaa jostain tietystä aiheesta juttua, olkoot hyvä ja ilmoittakoon.
-Emily
Tuossa on yksi kuva^^ Tuo ilman paitaa jätkä on Kyo, hoitaa suullisen ilmaisun, tuon punaisen kitaran kanssa on Die, nuorempi kitaristi. Kiitos täti kun otti ja lähetti tän kuvan mulle =) 
Kommentit