Olen varmaan kirjoittanut aiheesta jo aikaisemminkin, mutta nyt se taas nousi esiin elämässäni.
Minä aika lailla tunnetusti haluan ja tykkään pukeutua erilailla kuin muut. Ostan paljon erilaisia vaatteita, yhdistelen niitä erilailla ja muutenkin näytän joskus vähintäänkin toiselta planeetalta saapuneelta.
Sama pätee musiikkiin. En halua kuunnella samaa musiikkia, kuin koko kansa, siitä ainoasta syystä, että radioiden soittamat lista hitit ovat täyttä p*skaa mielestäni.

Sitten elämässäni päätä nostaa henkilö, joka kulkee nimellä serkku. Serkkuni oli ihan perus poppari, ikää hänellä on 13 vuotta, kaksi vuotta minua nuorempi. Kaikkihan tunnetusti tietävät, että harvalla 13 vuotiaalla on nyky-yhteiskunnassa omaa mielipidettä mistään, koska lapset ajattelevat vain sitä mitä toiset heistä ajattelevat. No, serkkuni tajusi, että minä olen erilainen, enkä välitä siitä mitä minusta ajatellaan. Musiikkimakunikin on erilainen, aika lailla raskaampaa, kuin muilla. Meidän kylällä ei montaa ns. j-rokkaria ole, joten minä ja ja paras ystäväni olemme aika hyviä esikuvia nuorille j-rokkareille.
Serkkuni siis päätti alkaa hänkin j-rokkariksi. Kestin sen, tosin pitkin hampain, koska en tahtonut uskoa hänen oikeasti välittävän musiikista siksi, että HÄN ITSE pitäisi siitä. Uskon yhä, että koska minä kuuntelen sellaista musiikkia, hänkin kuuntelee. Eikä se edes ole kovin kaukaa haettu teoria, ennen häntä ei kiinnostanut mikään, mikä kuului aihekategoriaan japanilainen musiikki. Kun minä sitten soitin yhden AnCafèn biisin serkullieni, hän onkin äkkiä ihan j-rokkari.

Sitten minä aloin hankkimaan ties mitä ihmeellisiä j-rokkari vermeitä, samantyylisiä kun näillä tyyli-idoleillani (Miku, Kanon, Toshiya ymsyms.) on. En siis pukeudu täysin kuten he, mutta tietyt vaatteet ovat ihania, huomioikaamme Toshiyalla eräässä kuvassa olevat ihanat leopardikuvioiset legginsit, tai Mikun pinkki kravatti mustilla pisteillä. Jotain tuohon tyyliin hankin samantapaisia asusteita.
Minä siis hankin itselleni leopardikuvioiset legginsit, kuten Toshiyalla, ja niin hankki serkkunikin. Ja siinä vaiheessa minua alkoi ärsyttää.
Serkkuani lainaten; "Mä haluun pukeutuu erilailla, en aina samoin ku kaikki muut.".
En oikeasti tahtoisi valittaa serkulleni tai mitään, mutta jos hän ostaa samanlaisia vaatteita kuin minä, kuinka hän voi pukeutua erilailla? Alkoi nyppimään se totaalinen kopiointi. Ihan oikeasti, voisin jo tässä vaiheessa nostaa jonkin tekijänoikeus syytteen, koska serkkuni alkoi jo leikellä housuja samalla tavalla kuin minä, piirrellä vaatteisiinsa ja muuta typerää. Yrittää meikatakin samalla kaavalla, kuin tämä tyttö tässä.
Lisäksi, kun ilmoitin ostavani Dir En Greyn tammikuussa ilmestyneen uuden levyn, meni serkkunikin heti kinuamaan samaa levyä isältään. Serkkuni ei edes pidä Dir En Greystä! Ja muutenkin tämä kyseinen levy on aika lailla pelkkää karjumista, ei serkkuni tahdo sellaista kuunnella.

Lyhyesti sanottakoon, minua kututtaa kovasti serkkuni matkiminen kaikessa, mutta en viitsi sanoa hänelle mitään, nuori mieli kun on haavoittuvainen. Kellään muulla mitään ehdotuksia ongelman ratkaisuksi, tiedoksi tuntemattomille, en ole yhtään kärsivällinen tai muutenkaan oikein hyvä ajoituksissa, joten täräytän asiat päin naamaa varsin epäystävällisesti ja osaan itsekkää nuorempiani.